Työläisnainen

1906–1923

N:o 4, tammikuu 1907


Julkaistu: tammikuun 24 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 4, tammikuu 1907, s. 25–32. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Hilja Pärssinen, Clara Zetkin. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät.


 


Onko isänmaata ja lain turvaa?

Miten lukemattomia kertoja onkaan porvaristo esiintynyt helisevin sanoin ylistäen isänmaata ja vakuuttaen, että muka kansalaiset maassamme ovat lain edessä yhdenarvoisia ja turvattuja. Saippuakuplan tavoin särkyvät kumminkin nuo tuollaiset puheet lahjomattoman todellisuuden edessä.

Lukemattomain luokkalakien sortama köyhälistö kuuntelee kylmänä ja katkeroituneena noita yläluokkien valheita, sillä tällä kärsineiden suurella armeijalla on verisen kova kokemus isänmaattomuudestaan ja turvattomuudestaan luokkalakien edessä.

Viimeinen huutava, sydämen syvimpiä tunteita repivä todistus on saatu tästä näinä päivinä Laukon torpparien häädöstä.

Paljon ovat lehdet tästä julmasta tapahtumasta kertoneet. Selkäpiitä karmivia ovat kuvaukset jalka- ja ratsupoliisien häätötoimista, ruoskan ja väkivallan käyttämisestä, ikkunain ja ovien raastamisesta, vanhusten, lasten ja avuttomien luontokappaleiden palelluttamisesta, 21:n perheen ajamisesta pois kodeistaan, noin 200 henkilön saattamisesta maantielle j. n. e.

Tuo on äärimmäisyyteen saakka ärsyttävää köyhien sortoa, joka samalla paljastaa rahavaltaisten torppariohjelmain onttouden ja muut vaalikalastuksessa käytetyt pettävät lupaukset.

Aatesisko! Sinä, joka olet kauhulla sanomalehdistä Laukon tapahtumia seurannut, vanno tekeväsi voitavasi kurjan ja halveksittavan yhteiskunnan uudistamiseksi sosialidemokratian kautta. Auta sorrettuja järjestymään sortajia vastaan.

Laukon torppareita, heidän vaimojaan ja lapsiaan kohtaan harjoitettu tirannius on saava meiltä tuomionsa.

Heidän kärsimälleen vääryydelle hyvitystä hankkikaamme. Sosialidemokratian lipun alla taistellen köyhälistölle heiltä ryöstetty isänmaa ja lain turva voittakaamme.

H. P.

Takaisin sisällysluetteloon

 


 

Kaikki naisosastot ajanmukaisiksi.

Kun silmäilee puolueemme naisosastojen entisyyttä, niin ei voi kieltää että ne aikoinaan ovat olleet alkuperäisiä. Niiden suhteen on tosiaan paljon toivomisen varaa. Koetamme alla olevassa lyhyesti osoittaa, mikä on ollut osastojen heikkoja puolia sekä, miten niitä olisi korjattava.

Hyvin tavallinen ja samalla kaikkein huolestuttavin ilmiö oli vallankin vastaalkavissa naisosastoissa niiden periaatteellinen epämääräisyys kysymyksissä, jotka koskevat sosialidemokratisen puolueen ohjelmaa. Tämä seikka johtui ja johtuu yhäkin siellä, missä sitä ilmenee, vallankin kahdesta tärkeästä vaikuttimesta. Ensiksikin ovat uusien osastojen »toimivat» eli kuten on tapana sanoa »johtavat» henkilöt hämäriä käsityksiltään sosialidemokratiasta, koska he ovat kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän ja sen, sosialismille vastaisten oppien kasvattamia. Heissä täytyy siis tapahtua perinpohjainen »uudesta syntyminen». Se on heidän ajatusmaailmansa täytyy muuttua heidän on luovuttava nykyisen yhteiskunnan heihin kylvämistä vääristä ja valheellisista käsityksistä ja omistettava uudet ihanteet. Toiseksi on myöskin osastoissa johtavilla voimilla usein vaikeutena tietämättömyys. On kyllä herännyt ylenkatse porvarillisia ajatuksia kohtaan, vaan ei ole kasvanut samalla harrasta tiedonhalua oppimaan sosialidemokratiaa s. o. tutkimaan työväen kirjallisuutta. Väärät käsitykset myös tässäkin tapauksessa helposti leviävät. Kun ei ole sitten osaston toiminnalla selvää päämäärää eikä huolellista pyrkimystä pääsemään käsitykseen kansainvälisestä köyhälistönaisliikkeestä, niin on seurauksena pian harhapoluille joutuminen.

Esimerkkejä tällaisista tapauksista ei meiltä puutukkaan. Onpa tapauksia kun porvarilliset naiset ovat pyytäneet työläisnaisia yhteiseen äänioikeustoimikuntaan ja viimemainitut ovat menneet mukaan. Tällaista tapahtui viimeksi Uuraassa. Tiedämme maassamme naisosastojen jäseniä, jotka vieläkin uskovat »Koti ja Yhteiskunnan» syöttejä »naisasiasta» ja hiljalleen tunkeutuvat esiin naiskysymyksen kanssa saaden aikaan hajaannusta ja hämmennystä. Kuitenkin on tuollainen peräti haitallista. Kun naiset ensin kuten hyvin usein käy, laimiinlyövät ottaa osaa puolueäänestyksiin ja vaalitoimintaan, niin sitten perästä päin herää heissä kova naisasia puuska ja ruvetaan moittimaan miehiä, jotka ovat »naisia syrjäyttäneet».

Mitä siis olisi naisosastoilta vaadittava, että ne sosialidemokratisina seuroina tekisivät tehtävänsä? — Käsitykseni mukaan tulisi niissä levittää sosialistisia aatteita kaikin keinoin. Naisosastojen tulisi olla ikäänkuin valomajakkojen, joista säteilisi henkisesti pimeään ympäristöön uudemman maailmankatsomuksen valo. Osastojen tulisi kehittää jäseniään ymmärtämään sitä taloudellista valhetta jossa nykyaikainen yhteiskunta elää. On paljastettava, kuinka se oikeuskasite, joka ylläpitää yhteiskuntaa, hyväksyen rikkaiden yhä lisääntyvän rikastumisen ja köyhien yhä yltyvän köyhtymisen, on väärä ja turmeltunut. Rikkaat maan ja tuotantovälikappaleiden onnelliset omistajat tavallisesti perinnön kautta saavat etuoikeutensa. He eivät ole vähäistäkään »parempaa» ihmislajia, eivät henkisesti ylevämpiä, mutta he kapitalistisen järjestelmän vallitessa tulevat maailmaan manttaalin omistuskirjat kainalossa ja pankkiosoitukset povella. Työläisen lapsi syntyy alastomana, senvuoksi hän on tuomittu elinkautiseen kurjuuteen. Nykyinen »korkea laki ja oikeus» on loppumaton kokoelma mitä monimutkaisempia sommitelmia, joilla on tarkoituksena tukea omistavain luokkain omistusoikeutta ja ylläpitää omistamattoman luokan köyhyyttä. Tämä lyhyt väitelmäni on vallitsevassa yhteiskuntaelämässä johtavana lankana. Suuri lakimiesten ja asianajajain legioona on joka päivä työssä tämän tarkoituksen palvelemiseksi. Tuomioistuimiemme käsittelemät rikokset koskettelevat pääasiassa rikoksia, jotka ovat tehdyt omistusoikeutta vastaan tahi juoppouden vaikutuksesta. Jos omaisuussuhteet olisivat inhmiillisemmin jaetut ja väkijuomat pois, lasten kasvatus valtion kustannuksella järjestetty, niin olisi nykyaikainen »laki ja oikeus» tarpeetonta. Laki muuttuisi ihmisellisemmäksi.

Naisosastojen kautta, kuten työväenyhdistystenkin täytyisi puolueperiaatteidemme levitä. Tulisi koettaa jäsenille selvittää eroa porvarillisten ja meidän ajatustavassa. On nimittäin niin, että kun me puhumme sellaisista käsityksistä kuin esim. vapaus, veljeys, y. m. niin käyttävät porvarilliset samoja lauseparsia ja ovat ne omaksuvinaan vaikka peräti toisenlaisessa merkityksessä. Porvaristo pitää sitä säätyrajain poistamisena, jos rikas alentuu köyhän kanssa ystävälliseen puheluun. Me panemme vähän arvoa tuollaisille asioille, vaan sen sijaan vaadimme taloudellista yhdenvertaisuutta tietäen, että yhtäläisten toimeentuloehtojen avulla poistuu kaikki säätyrajat.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei olekaan lähemmin käydä repimään verhoa tuhansien sortajien valheiden edestä, valheiden, joiden avulla köyhälistöä on pidetty vuosisataisessa sorrossa. Näitä valheita kaataa sosialistinen valistus kumoon ja sitä saadaan ammentamalla tietoa sosialistisesta kirjallisuudesta ja puolueemme lehdistä. Tarkoitus tällä kirjoituksella on teroittaa mieliin naisosastojen suuria tehtävää.

Kuta enemmän myös naisjärjestön jäsenet oppivat omaksumaan sosialistisia ihanteita, sitä suuremmaksi kasvaa heillä halu työskennellä niiden eteen.

Tarkoitusta vastaavan puoluetoiminnan edellytyksenä taasen on tieto sosialidemokratian taktiikasta. Porvarillisten enimmän käytettyjä syytöksiä vastaamme on moite luokkataistelumme jyrkästä kannasta. »Malttia» kuuluu heidän »hyväntahtoinen» neuvonsa meille. »Sovinnollisuutta» ja vähemmän hyökkäävää menettelyä, hekin kyllä muka »kannattavat» työväenolojen parantamista, hekin harrastavat uudistuksia miksi sitten muka ei voida heitä suvaita. Näin esiintyvät porvarilliset. Mutta silloin on meidän ymmärrettävä, että meidän taktiikamme määrääjänä ovat vallitsevat olot, kieltämättömästi voimassa olevat luokkasuhteet. Jokapäiväinen työväen riisto, lisääntyvä työttömyys, työstä häädöt, myös maalaistyöväestön kasvava elämisen epävarmuus, torpparihäädöt y. m. kaikkea muuta kuin sovintoa puhuvat asiat ovat aikojen kuluessa meille opettaneet, että vain taistelulla voidaan oikeuden saavuttaa. Jokainen tulokseton sovittelu puoleltamme on samaa kuin peräytyminen alkuperäisistä vaatimuksista — se on myös köyhälistön asian häviötä. Tästäpä johtuukin työväestön ryhmittyminen sekä valtiolliseen että lujaan ammatilliseen järjestöön, jossa jokainen työläisluokan mies ja nainen taistelun karaisematta tietää ajavansa luokkansa etuja s. o. kaikkein omistatamattomain kansanainesten parasta. Kansan enemmistön mielipide tulee tätä tietä yhteiskunnassa määrääväksi. Missä valtaluokat ja vallanpitäjät panevat väkivaltaisia esteitä, kuten poliisivoiman kokoontumis- ja painovapauden kiellon estämään työväen pyrkimystä kansanedustuksen luomiseksi, siellä käy sosialidemokratia vallankumouksen kautta voittoon. Silloin ylhäältäpäin tuleva pakko ajaa väkivaltaisuuksiin alhaaltapäin, ja kansan vapauden taistelu voi vaatia suuria uhreja.

Sosialismin tarkoitus olisi kumminkin voittaa voittonsa hengen aseilla. Sitävarten siellä, missä on päästy tyydyttävään kansanedustukseen, on päätehtävä valtiollisten oikeuksien käyttäminen alaluokan hyväksi. Sitävarten on jokainen köyhälistön luokan jäsen valistettava puoluetietoiseksi yksilöksi, ja on lujitettava järjestöt taistelukykyisiksi parlamentaaristen vaalivoittojen saavuttamiseksi. Silloin kuin eduskunnan enemmistö on sosialistinen saamme parlamentilta sosialistisia lakeja, jotka turvaavat köyhien oikeuksia ja poistavat riistojärjestelmän. Tuotannon riistäminen valtion huostaan on sosialismin a. ja o. Vaikka siis puolueemme hyökkäävällä taktiikalla voipi pakoittaa valtaluokkia jonkinlaisiin parannuksiin, niin emme lopullista taloudellista kumousta koskaan saa yläluokalta. Sen suorittaa kansa itse. Kukaan ei voine määritellä milloin suuri taloudellinen kumous tapahtuu, voidaan kumminkin nähdä tapahtumain nyt jo kulkevan sille tietä valmistavasti.

Sosialismi opettaa, että vapaus, veljeys ja yhdenvertaisuus voivat vasta ihmisellisemmässä valtiossa toteutua. Vaikka sosialistit tuntevatkin että heidän yksityisinä henkilöinä on koetettava sovittaa elämäänsä veljeyden aatetta, käsittävät he samalla, että kapitalistinen pakko suorastaan ajaa heitäkin huolehtimaan itsestään ja on milt'ei mahdoton karttaa olemistaan toisten tiellä järjestelmän vallitessa, joka nojautuu »vapaalle kilpailulle». Sen vuoksi on erittäin tärkeä, että voimme paljastaa yhteiskuntamme perusvääryyksiä ja selittää, miten paljon oikeudellisempi sosialistinen yhteiskunta on. Nykyään vielä uusivat porvarislehdet valheitaan, kuinka muka sosialistisessa valtiossa teollisen tuotannon jouduttua valtion käsiin tulisi vallitsemaan pakkoa. Siellä muka valtio kilpailisi käsityöläisten kanssa näitä sortaen, vaikka asianlaita päinvastoin on, että valtio pitäisi huolen kaikista kansalaisistaan jakamalla heille työtä ja työntuloksista riittävän osan. Sosialistisessa valtiossa ainoastaan loppuisi nykyisen järjestelmän surkeat ihmisiä alleen hautaavat tulivuorenpurkaukset, nuo niinkutsutut liikepulat, vararikot, työttömyys ja nälkä. Loppuisi myös yksien suunnaton hekumoiminen kansan hikipisaroista kootuilla verirahoilla, loppuisi tuo hirvittävä suhteettomuus, josta Max Nordan antaa kirjassaan: »Taloudellinen valhe» seuraavan lausunnon:

»Näin pitkälle ovat tulleet ne Länsi-Europan maat, joita pidetään rikkaimpina ja sivistyneimpiuä. Niiden asujamisto on jakautunut toiselta puolen vähemmistöön, joka elää pöyhkeilevässä loistossa tuhlauspuuskineen ja toisaalta enemmistöön, joka joko ainoastaan suurilla ponnistuksilla voi pysytellä hengissä tai huolimatta suurista ponnistuksistaan ei voi saavuttaa ihmisarvolle sopivaa olotilaa. Vähemmistö tulee päivä päivältä yhä rikkaammaksi, juopa heidän ja enemmistön tapojen välillä suurenee!»

Edellä olevalla olen koettanut osoittaa, kuinka naisosastojemme kautta tulisi koettaa levittää sosialistisia ihanteita, tietoa puolueemme taktiikasta ja selvyyttä siitä, mitä sosialistisella valtiolla tarkoitetaan. Samalla on pidettävä silmät auki porvarillisiin puolueisiin nähden, sillä nämä eivät suinkaan toimettomina katso köyhälistöliikkeen kasvavaa voimaa.

Jo luonnossa näemme miten suurempi puu imee pienemmältä ravintoa, kuihduttaen pienempää, näemme kullakin olevan suurimman huolen omasta toimeentulostaan. Niin on yläluokkain laita. He harrastavat työväen olojen pysyttämistä sellaisina, että on työkykyinen raataja-armeija heitä ylläpitämässä. Viimemainitun nouseminen heidän tasalleen on yläluokkien perikato, siitä johtuu vastustus. Yläluokkain henkinen viljelys kasvaa kesantoa, kun sen sijaan köyhälistöliike valloittaa stvistysviljelykselle uusia maa-aloja, kansankerroksia. Tämän tuntevat yläluokat, heitä ei innosta sivistysnälkä, vaan mukavuushalu, siinä heidän taistelunsa ponnen heikkouden syy. Yksi on kumminkin, jonka he tuntevat kutsumukselleen ja se on köyhälistön pyrkimysten vastustaminen eli jarrutus, joka turvaa heidän etunsa mukavuuksiensa pysyväisyyttä. Tästä on myös työväen naisjärjestöjen sekä ammatillisten että valtiollisten oltava selvillä.

Jos naisosastojen virkailijat ja jäsenet koettavat edellä esitettyyn suuntaan työskennellä on luonnollista, että siten voidaan koota yhä suurempia joukkoja punalipun alle ja puolueemme valtiollinen toiminta tulee kulkemaan eteenpäin.

Intoa siis teille aatesiskot kautta Suomen työskentelemään uuden ajan tulon jouduttamiseksi. Yhteistunne sitokoon meidät samoin ajattelevat ja lujittakoon työskentelymme rautaiseksi, tarmokkaaksi. Niin naisosastotkin voivat osaltaan jouduttaa oikeuden voittoa maanpäällä ja saattaa Suomen sorretulle köyhälistölle parempaa asemaa. Kasvakoon naisosastoinkin työskentelyn kautta punalipun alla taisteleva valon ja vapauden etuvartijajoukko.

H. P.

Takaisin sisällysluetteloon

 


 

Kunnallinen sosialismi.

Nykyisten kunnallisen äänioikeusolojen vallitessa on kunnallinen valta kaupungeissa ja maaseudulla rahakasten käsissä. He käyttävätkin tätä silmälläpitäen etuoikeutettujen luokkien tarpeita. Räikeimmin astuu tämä silmiimme kaupunkikunnissa. »Sosialidemokraatti» puhuu asiasta erittäin kaupunkilaiskuntien olojen kannalta:

»Kaupunkien kasvaminen on asettanut ihmisen kekseliäisyyden ratkaistavaksi useita uusia problemia, jotka aiheutuvat niiden hallinnosta. Sen tehtävän voi lyhyesti sanoa olevan hankkia terveellisiä elinehtoja asukkaille sekä näiden jokapäiväisen toiminnan helpottamisen. Kaupungin hallintojärjestön tehtävänä on huolehtia koko siitä äärettömästä alasta, joka mahtuu terveydenhoidon, asutuskysymyksen, ruumiiden hautaamisen, veden hankinnan ja viemärien, torikaupan ja elintarpeiden tuotantolaitosten tarkastamisen asettamien rajojen puitteisiin.

»Asukkaiden ruumiillisen toimeentulon helpottamiseen liittyy vielä lisäksi heidän henkisen kehityksensä edistäminen kansankirjastojen, museoiden, ammattikoulujen y. m. avulla.

»Vaaditaan liikennettä varten hyvin rakennettuja katuja, etukaupunkien yhdistämisiä kaupungin keskustaan raitiotieverkolla, katuvalaistusta öiseen aikaan.»

Sitten lehti osoittaa kuinka nämä edellä luetellut yritykset ovat, mikäli niistä joku on ollut kannattavaa ja voittoa tuottavaa, joutuneet yksityisten käsiin. Valaistuslaitokset, raitiotieliikenne ynnä lukuisat muut olot ovat olleet yksityisen pääoman huostassa ja ne ovat kyllä ymmärtäneet siinä etuaan katsoa. Sitäpaitsi on julkisten asiain hoidossa harjoitettu puoluellisuutta ja laiminlyöty työväen tarpeita.

Työttömyyden ehkäisemiseksi eivät kuntien toimenpiteet ole kehuttavia. Tätä voitaisiin paljon poistaa kiinnittämällä kunnan varoja yleisten rakennusten ja töiden avaamiseen työttöminä aikoina. Kuntien ei myöskään olisi mahdotonta avata omia työlaitoksia kaikenlaisten jokapäiväisten tarpeiden valmistamiseksi, tarpeiden, joita nyt ostetaan yksityisiltä. Kunnallissosialismi tulee epäilemättä olemaan työväen läheisen toiminnan esineenä niin pian kun kunnallinen äänioikeus saadaan laajennetuksi. Erittäin ovat työluokan naiset kunnallisesta hallinnosta syrjäytetyt. Viimeisessä naisten ylimääräisessä edustajakokouksessa, jossa näistä asioista keskusteltiin tuotiin esille nykyisen kunnallisen äänioikeuden kohtuuttomat rajoitukset sekä vallitsevat, vallankin työläiskoteja ja työläisnaisia koskevat, epäkohdat. Käytettiin monia innokkaita puheenvuoroja, joissa vaadittiin parannusta kunnallishallinnon alalla. Näyttää siis, että pohjakerrosten osattomat naiset, joille tähän saakka on opetettu nöyryyttä, osaansa tyytymistä ja kärsivällisyyttä, vihdoin nousevat kunnallisellakin alalla puhumaan ihmisyyden mukaisista uudistuksista.

Köyhälistönaisjärjestöllä, kun se pääsee täysin voimakkaaksi, ja kun se pysyy valppaana on suuri tehtävä nimenomaan oikeusperiaatteittemme sovelluttamisessa käytäntöön tälläkin alalla, Kasvattakaamme rivejämme siis, että kykenemme oikeuksiamme käyttämään, kun ne ensin taistelun kautta saavutamme.

H. P.

Takaisin sisällysluetteloon

 


 

Työläisnaiset ja nykyajan naiskysymys.

Osa Klara Zetkinin pitemmästä kirjoituksesta.

Tuotantosuhteet ovat perinpohjaisesti muuttaneet taloudellisen pohjan naisen asemassa. Hänen toimintansa puolisona ja kasvattajana on se tehnyt mahdottomaksi. Muutoksen kautta tuotannossa on naisten työskentely kodissa häiritty, mutta samalla on laskettu perusta hänen työlleen yhteiskunnassa.

Naisen uusi asema vaikuttaa hänen riippumattomuuttaan miehestä ja antaa kuoliniskun hänen valtiolliselle ja yhteiskunnalliselle riippuvaisuudelleen.

Mutta vaikka nainen vapautuu miehestä on hän yhä nykyisen järjestelmän vallitessa kapitalismin kahleissa; näin on hän muuttunut kotiorjasta palkkaorjaksi.

Kysymys naisen vapauttamisesta osoittautuu lopussa olevan taloudellista laatua. Se on lähimmässä yhteydessä työväenkysymyksen kanssa ja voidaan vaan sen yhteydessä ratkaista.

Täyttä vapautumistaan voi siis nainen odottaa ainoastaan sosialistisen puolueen avulla. Yläluokan naisliike »naisten samoista oikeuksista», voi hankkia naisille joitakin osittaisia etuuksia, vaan ei ratkaista naiskysymystä.

Sosialistisen puolueen tehtävä raivatessaan tietä nykyajan naiskysymyksen voitolle, on järjestää ja poliittisesti kouluuttaa ne joukot naissukupuolta, joiden taloudellinen asema on perin pohjin muuttunut: nimittäin teollisuustyönnaiset.

Tämä on myös koko työväenliikkeen nopeamman ja varmemman menestyksen vuoksi tärkeää. Se tekee pikemmin mahdolliseksi edessä olevan yhteiskunnan uudistuksen.

Takaisin sisällysluetteloon

 


 

— Kuulumisia Kuopiosta! Koska oman paikkakunnan lehteen annetut kirjoitukset revitään ja pistetään paperikoriin, niin ehkä ainakin naisten omassa lehdessä saavat naisetkin äänensä kuuluville! Jos täällä nainen uskaltaa antaa joitakin huomautuksia ja muistutuksia sanomalehden palstoille, niin ne saavat edeltä mainitun kohtalon. Ei nimittäin sallitaisi, että nainen tulee huomauttelemaan mistään, sanotaan vaan että: »eukotkin tässä». Tekisi kuitenkin mieli kysyä, mikä oikeus on toimituksella omavaltaisesti: repiä kirjoituksia joita ei kuitenkaan asiattomina voida hyljätä?

Täytyy myöskin ihmetellä tuota savolaisten vahvemman sukupuolen armeliaisuutta, kun he armossaan ovat suvainneet Kuopion läänin läntisessä vaalipiirissä ottaa naisenkin listalleen. Siitä saisivat naiset olla vielä »äärettömän kiitollisia», kun miehet suvaitsevat naistenkin olla edes noin vaatimattomasti, edustettuna kuten Savontyömies sanoo. Olisimpa toki niinkin kehittyneiltä henkilöiltä, jotka ovat vaalilistalla, odottanut vähän enemmän kunnioitusta toistakin sukupuolta kohtaan. Keltä me naiset saamme odottaa sitä, että meidät tunnustetaan täysiarvoisiksi kansalaisiksi, eikä ainoastaan naisiksi, kun emme sitä saa edes omilta puoluetovereilta. Olisi odottanut, että edes meidän puolue nyt jo osaisi valita eduskuntaehdokkaat omista luokkatietoisista kansalaisistaan eikä ainoastaan miehistä ja naisista, sillä se pitäisi olla luonnostaan nyt jo selvää, että niissä tulee olla miehiä sekä naisia, koska kerran ihmissukukunnassa on kaksi sukupuolta. Mitä taasen tulee tuohon naisten kiitollisuuteen, niin pyydän huomauttaa, että ne henkilöt, jotka ovat täyttäneet velvollisuutensa, ja myöskin toisen sukupuolen parasta katsoneet, eivät ole mitään kiitosta vaatineet, ja taasen niille henkilöille, jotka ovat hyvyyttään suvainneet kannattaa tätä ja siitä kiitoksen niittäisivät, ei sitä anneta! Minun mielestäni saisivat nämä henkilöt kiittää naisia, jotka heitä lähtevät suurin joukoin kannattamaan ja tekevät varmaan enemmän heidän edukseen kun he naisten eduksi. Tuntuupa tosiaankin omituiselta että näin itserakkaat ja itsekkäät miehet pääsevät eduskuntaan meitä naisiakin edustamaan —.

On luonostaan selvää, ettei täälläkään puolueen kehittymättömät, melkein lapsen ijässä olevat naiset ole ymmärtäneet kyllin tarmokkaasti ajaa etujaan. On kysymys, miksi täällä aina on ainoastaan nuoria kokemattomia ja ymmärtämättömiä naisia toimissa? Tähän löytyy kuitenkin selvä vastaus. On liiaksi vähän täällä tehty naisten herättämiseksi ja kehittämiseksi työtä. Toinen vakava syy on myös siinä, että naiset menevät naimisiin, ja kokonaan irtautuvat kaikista toiminnasta, vieläpä niinkin pitkälle etteivät kuulu koko puolueeseenkaan, ja niin muodoin jää aina jälelle kehittymättömät ja nuoret. Sitte aina odotetaan suuria näiltä joilta sitä kuitenkin vähemmän voitaisi odottaa. Tässä pyytäisin huomauttaa juuri miehiä siitä, varsinkin päähenkilöltä, että tekisivät edes senverran naisten eteen työtä että edes oman vaimonsa opettaisivat yhtä hyvästi ymmärtämään, kuin itsekin sen, mitä nykyaika vaatii sekä miehiltä että naisilta. Heidän olisi valvottava myös sitä, että vaimo ei olisi sen kauvempana puolueesta kun mieskään. Niin kauvan kun ei tämän verran tehdä niin älkööt myöskään nämä miehet pitäkö oikeutenaan moittia ja ivata naisten toimia.

Siis parannusta sekä miehiltä että naisilta toivoo

A. T.

 

Toimitus ei lähemmin tunne Kuopion asioita. Teroitamme vaan tässä mieleen, että kun kaikilla puolueen jäsenillä on köyhälistön etu silmämääränä huomataan olevan hajottavaa sekä aikaa tuhlaavaa sukupuolten keskenäinen kinailu. Herättäkääpä Kuopion aatetoverit siellä nukkuvia raataja siskoja, kovin vähän ne ottivat osaa koeäänestyksiin ja se on puolueen vahinko.

 

— Liikkalasta. Tohtori Maikki Friberg puhui Liikkalan Marttalaisille t. k. 2 p.

Teroittaessaan Marttalaistemme vaistoa eroittamaan hyviä ja oikeita puolueita huonoista ja vääristä hän neuvoi ottamaan huomioon heidän esiintymisensä. Suurimmat räyhääjät hänen mukaansa ovat väärässä. »Äänioikeus Suomen naisille on lahja ylhäältä», ja sitten taas se oli noin vähän kierrellen kaarrellen sanottu, joten se tuli ymmärrettäväksi näin: Naisten ei pitäisi kuulua mihinkään puolueeseen ja kumminkin mennä itsetietoisena vaaliuurnalle. Tuolla »puolue»-sanallakin on muka hänen mielestään huono, sydäntäsärkevä kaiku.

Minun ymmärrykseni mukaan tämä ei ole totta. Huomatkaa, Liikkalan emännät! Puolueen sitä vähemmän kuin yksityisenkään esiintymisestä on vaikea sanoa onko se oikeassa tai väärässä. Hieno esiintyminen riippuu kasvatuksesta. Toinen on saanut koulupenkillä oppia puhumaan kaunista kieltä ja muutakin tietoa, sekä esiintymään siivosti. Toinen taas ei ole saanut ehkä kansakouluakaan käydä. Muuten on saanut kärsiä kalleita olosuhteita: vilua ja nälkää ja päällepäätteeksi sortoa ja vainoa. Onko ihme, jos viimeksi mainittu esiintyykiin räikeästi, vaikkapa olisikin oikeassa. Ja olemmehan lukeneet tuosta kirjasta, johon puhuja paljon vetosi, farisealaisista ja publikaaneista. Publikaanit olivat syntisiä ja räyhääjiä. Farisealaiset olivat siivoja ja silatuita, mutta kumminkin he olivat sisältä täynä kuolleitten luita, ja publikaanit, reuhaajat menivät heidän edellänsä taivaan valtakuntaan.

Mitä taas tulee Suomen naisten äänioikeuden saamiseen, niin se ei ole »lahja» ylhäältä eikä alhaalta. Niiden äänioikeuden saaminen johtuu siitä että Suomen työväki, pontevasti vaati sitä. Ja kun tuolla rajamailla, Wenäjällä alkoi vallankumouksellisia liikkeitä, alkoi se peloittaa meidänkin vallanpitäjiämme ja he myöntyivät tyytymättömien kylläkin oikeutettuihin vaatimuksiin, joiden joukossa oli myöskin naisten äänioikeus.

Ja sitten tulee kolmas pykälä. Voimmekohan olla puolueettomia ja mennä itsetietoisena vaaliuurnalle. Emme. Se on mahdotonta! Puolueiden ulkopuolelta ei voi olla muuta kuin joko aivan ymmärtämättömät, taikka sitten tuollaiset suuruudet, jotka muodostavat yksinään oman puolueen. Viimeksi mainittua lajia emme voi olla, emmekä kai haluasi olla edellisiäkään. Siis tulemme siihen johtopäätökseen, että meidän täytyy olla puolueellisia.

No sitten tulee kysymys siitä, mihinkä puolueeseen Marttalaisten tulisi kuulua? Tuo arv. puhuja ei uskaltanut suorastaan sanoa, hän kai pelkäsi, että hänen puolueellaan on yhtä huono kaiku, kuin mielestään tuolla »puoluesanallakin». Mutta minä uskallan. Kaikkien Marttalaisten olisi oikeus ja kohtuus ja velvollisuus kuulua ja äänestää sille puolueelle, joka heille on äänioikeuden hankkinut, mm. työväenpuolueelle.

E. S.

 

Toimituksen lisäys: Martta yhdistys on auttamattomasti perustuslaillisen Unioonin sylilapsi. — Turhaa on työläisnaisten siellä voimiaan kuluttaa. Liittymällä T. Y:n naisosastoihin päästään omille jaloille.

Takaisin sisällysluetteloon

 


 

Ulkomaalta.

— Rosa Luxenburg, Venäjän sosialistisvallankumouksellisen liikkeen rohkea taistelija on nyt Saksassa tuomittu 2 kuukauden vankeuteen. Tämä on eräs loistava osoite Saksalaisesta luokkalainkäytöstä, joka on iskenyt kyntensä Venäjän vankilajärjestelmän tavoin uhriinsa. Syytetyn penkille saattoivat Rosa Luxenburg'in hänen puheensa suurlakosta ja vallankumouksesta, jotka panivat Saksan omistavia luokkia pelkäämään. Senvuoksi keksittiin syytös, että hän oli kehoittanut väkivaltaisuuksiin, vaikka hän oli ainoastaan historiallisten tosiasiain pohjalla selvittänyt vallankumouksen teoriaa. Rosa Luxenburg, joka on pannut henkensä alttiiksi Venäjällä taistellessaan, tulee kyllä mielenlujuudella nyt kärsimänsä vääryyden kestämään.

— Poliisi ahdistamassa köyhälistön naisia. Essenissä on tehty useita kotitarkastuksia, tuomittu monia tovereita sakkoon valtiollisista puheista. Naisten ja tyttöjen sivistysyhdistys Solingenissa on suljettu. — Kaukana ovat vielä saksalaiset sisaremme kokoontumis- ja sananvapaudesta.

— Sosialistihäädöt Unkarissa. Serbian hallitus on karkoittanut sosialisti agitaattorin jovan Belieskociesin ja 50 hänen puoluelaistaan Belgradista.

— Naisten valtiollista äänioikeutta Englannissa vaati toveri Keir Hardie alahuoneelle jättämässään lakiesityksessä. Perustelussa hän vetoaa siihen, että 420 parlamentin jäsentä on vaaliaikana puhunut naisten äänioikeuden puolesta. He eivät kumminkaan ole mitään asian hyväksi tehneet ja olivat siis syypäitä siihen tapaan, mihin agitatsiooni viime aikoina oli puhjennut. Hallitus on kohdellut esitystä vaikenemisella ja näyttää olevan sangen vähän toiveita tuloksista.