Työläisnainen

1906–1923

N:o 1–2, tammikuu 1907


Julkaistu: tammikuun 10 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 1–2, tammikuu 1907, s. 1–16. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Hilja Pärssinen, Anni Huotari, Mikko Uotinen. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät.


 


Työläisnainen,

Suomen sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja ilmoitetaan täten tilattavaksi vuodeksi 1907.

Se ilmestyy joka torstai Helsingissä Työmiehen illanvieton kokoisena ja 8 sivuisena.

Työläisnainen tulee valvomaan työluokan naisten valtiollisia ja taloudellisia oikeuksia ja taistelemaan heidän aineellisten ja henkisten pyrkimystensä puolesta. Tässä tehtävässä on sen ohjelma sama kuin sosialidemokratisen puolueen. Asettuen tinkimättömän luokkataistelun kannalle tulee se seuraamaan päivän politiikkaa ja siinä edustamaan puoluetietoisten työläisnaisten ajatustapaa, vaatien itsevaltiuden ja rahamahdin syrjäytymistä kansanedustuksen tieltä.

Työläisnainen koettaa temmata maamme työluokan naiset yhä iukuisimpina kansainvälisen köyhälistönaisliikkeen taistelurintamaan. Se tulee tekemään voitavansa saadakseen heidät käyttämään uusia valtiollisia oikeuksiaan asemansa parantamiseksi. Sen vuoksi kertoo se naisosastojen, naisten vaalipiirien ja toimikuntien toiminnasta sekä yleensä seuraa tyoläisnaisliikettä koti ja ulkomailla.

Työläisnainen tulee sisältämään kirjoituksia työväen suojeluslainsäädännöstä, naisten osanotosta kunnalliseen toimintaan, koulu- ja kasvatuskysymyksistä, maalaisnaisten asemasta, palkolliskysymyksestä y. m. työläisnaisten harrastamista asioista.

Työläisnainen tulee seuraamaan naisten ammatillista järjestymistä ja tekemään voitavansa naisten ammattiliikkeen edistymiseksi.

Työläisnainen lähtee taipaleelleen ahtaissa olosuhteissa, vaan kun sen perustajia elähdyttää innostus aatteeseen ja sen avustajiksi ovat lupautuneet järjestömme tunnetuimmat naiset, niin rohkenee se tarjoutua kaikille raatajanaisille liittolaiseksi luomaan köyhälistölle valoa koteihin ja tulevaisuuden toivoa sydämmiin.

Toimitus.

Takaisin sisällysluetteloon

 


 

Vastakkaisia lausuntoja.

Naisten suojeluslainsäädäntö astuu ratkaisun alaiseksi muun työväen suojeluslakisäädännön yhteydessä. Tämä kysymys on siitä aikain, kun maamme työläisnaiset järjestyivät, ollut työväen luokan naisten huomion esineenä. Asiasta ei yläluokan naisliikkeen ajajat ole sen puoltamiseksi ääntäkään kohottaneet, vaan onpa sen sijaan jo ennen kun kysymys oli laajemman huomion esineenä, kiirehditty sitä vastustamaan. Meidän tarvitsee vain johtaa mieliimme eräitä vanhojen naisasianaisten lausuntoja, joissa nämä ovat kiiruhtaneet varottamaan naisiamme astumasta samalle »harhatielle» kuin muiden maiden sosialidemokratiset naiset, nimittäin, vaatimaan naisille suojeluslakeja.

Heidän varoituksensa ei ole kuitenkaan auttanut. Tosiasiat ovat siksi silminnähtävää kieltä puhuneet, että työluokan naiset, jotka rajattomasta riistosta kärsivät, ovat jakamattomasti käyneet taisteluun kapitalismin sortoa vastaan, vaatien kapitalistiselle vapaudelle lain kautta hillitsemistä. Tällaisena, työluokan persoonallisen vapauden, naisen, äidin ja puolison tehtäväin suojelijana esiintyy naisten suojeluslainsäädäntö työväen naisille. Työpäivän lyhennys, vapaa-aika synnytyksen kahden puolen määrätyiksi viikoiksi, yötyön poistaminen j. n. e., eivätkö ne nimenomaan tuo mukanaan etuja työväen luokalle. Tuohan on niin päivänselvää, ett'ei sitä minkäänlaiset puheet voi kumota. Kolmin- ja nelinkertainen voimain ponnistus, jonka alaisena köyhä työläisnainen yhtaikaa perheenäitinä, tehtaan työntekijänä, puolisona, kasvattajana, kodin talousaskareiden suorittajana on, on siihen määrin syövyttänyt työluokan naisten käsitykseen tiedon »suojeluksen» oikeudellisuudesta, että porvarinaisten päinvastaiset puheet eivät heihin tehoa.

Päinvastoin heidän vastustuksensa kiihoittaa meitä yhä kovemmin ponnistamaan aiotetulla tiellä. Turvaa siis äideille, mutta käyköön tämän uudistuksen kanssa käsikädessä äidillisyysvakuutuskassojen[1*] perustaminen, kuten niin monta kertaa on niissä kirjoituksissa, joissa tätä asiaa olemme valaisseet, sanottu.

Porvarisnaistemme äänenkannattaja »Naisten ääni» on viime vuoden 11:ssa numerossa ottanut esille joukon noita kuluneita työläisnaisten suojeluslainsäädäntöä vastustavien väitteitä. Se kirjoittaa:

»Näiden suojelusmääräyksien vastustajat taas osottavat, ettei nainen, jouduttuaan tällaiseen erikoisasemaan, voi koskaan kilpailla miehen rinnalla ja päästä vapaiden täysi-ikäisten kansalaisten lukuun, vaan pysyy jotenkin samassa riippuvassa, holhouksen alaisessa asemassa, jossa hän vuosisatojen kuluessa on ollut.»

Siis aito porvarillinen ajatustapa, joka asettaa »kilpailun» kumoomattomaksi elämän laiksi ja luulee naisten »vapaan kilpailun» tietä saavuttavan onnensa. — Ei tuo toki enään kangastane muiden ajatuksissa kuin niiden, jotka ovat meidän sosialistien halveksiman Manchester-opin kannalla. Sosialismin oppeja omaksuneiden käsityksen mukaan saavutetaan yksilön vapaus vasta »vapaan, kilpailun» lakkauttamisella, eikä suinkaan sen kautta. Siinä ero ajatuskannassa.

Sitten sanoo »Naisten ääni»:

»Mutta kun on kysymys naisten työtä koskevasta suojeluslainsäädännöstä, silloin ei ole mitään vastusta. Kaikki miehet, kuulukoot he sitten vapaamielisten, vanhollisten, kirkollisten, vallankumouksellisten, porvarillisten tai sosialistien leiriin, ovat heti valmiit ehdottamaan ja kannattamaan naisten työtä tarkoittavia rajoituksia.»

Tuo ei toki pidä paikkaansa. Kyllä päinvastoin porvarispuolueiden miehet tässä ovat porvarisnaisten kanssa yhtä mieltä. Ja eikä ihme. Ovathan edut heillä lopultakin yhteiset. Se tullaan myös pian näkemään, kun tiedot valtion työväensuojeluslakikomitean töistä saadaan julkisuuteen.

»Naisten ääni» on hankkinut vastustavaan suuntaan käypiä lausuntoja naisten suojeluslaista. Niitä on se saanut eräiltä porvarillisen naisliikkeen naisilta ulkomailta — yksi lausunto on päinvastainen. Rouva Rutgers-Koitsema lausuu »että sellaiset työtä koskevat lait, joita vain naisten, eikä miesten tulee seurata, ovat vahingolliset, ei ainoastaan naissuvulle, vaan koko yhteiskunnalle», mutta on kumminkin pakoitettu puoltamaan naisille 6 v. vapaa-aikaa ennen ja jälkeen synnytyksen ja työväelle määrättyä lepoaikaa, kohtuuttoman pitkän työpäivän kieltoa, yötyön poistamista jos mahdollista — tykkänään. Siinä sitä siis ollaan. Porvarisnaiset seisovat tässä pulmallisen kysymyksen edessä. Luokkaetunsa kannalta pitäisi heidän vastustaa työläisnaisten vaatimuksia, mutta ihmisyyden kannalta se hävettää. Lyhyesti ja selvästi vastaakin »Naisten äänelle» Vienistä Auguste Fickert selittäen samaa, mitä sosialidemokraatit. Katsokaamme siis »Naisten äänen» melkolailla epäonnistuneen yrityksessään hakea työläisnaisten suojeluslakien vastustamisessa turvaa ulkomailta ja lopetamme mainitun Auguste Fickert'in sanoilla:

»Suomen naiset ottavat tuota pikaa osaa maansa lainsäädäntöön, ja juuri tällä alalla on heillä suuri ja kaunis tehtävä. Käsittäkööt he, että keskisäädyn naisten vaatimukset laajentaa työalojaan ja päästä eri toimiin, eivät ole sovitettavat työläisnaisten suhteen. Ne lait ja määräykset, jotka ovat jälkimäiselle tarpeen, ovat aivan toista laatua. Molempien ryhmien tarpeet kulkevat tässä suhteessa eri suuntaa. Kuta tarmokkaammin keskisäädyn naiset toimivat viisaiden suojeluslakien aikaansaamiseksi, jotka säästävät tehdasnaisen työvoimaa, sitä suuremman palveluksen he tekevät isänmaalleen.»

Takaisin sisällysluetteloon

 


 

Pois nälkäpalkat!

Kuta enemmän kilpailun pyörre tempaa kuiluunsa naiset, sitä polttavampi on palkkakysymys. Ei kelpaa enään puhe siitä, kuinka muka naiset tulevat vähemmällä toimeen. Turhaa on myös uskotella naisten vähempää tuotantokykyä, kun kokemus näyttää, että naistyövoima on yhä enemmän kysyttyä ja konetyössä nainen paikotellen näppäryydessä menee miehen edelle, ottaen siten takaisin sen, mitä hän ehkä voimakkuudessa on heikompi. Mutta näitä seikkoja ei työnantaja ota lukuun. Oikeus ja ihmisyys eivät ole mistään arvosta kapitalismin ollessa maksun suorittajana. On siis hankala tehtävä vedota asian »siveelliseen oikeutukseen» puhuttaissa naisten palkkojen koroittamisesta. Uudistus tässä suhteessa onkin mahdollinen vain proletaarisen luokkataistelun tietä.

Naisten nälkäpalkat ovat erinomaisena keinona työväen luokan kurjistamiseen. Niiden pysyttäminen ehkäisee miestoverien palkankorotusvaatimuksia. Nälkäpalkkojen avulla pysyttää kapitalisti voittonsa eli vuotuisen ylijäämän yhä entisellään, vieläpä voi hän sitä lisätä kartuttaen siten työväkeä yhä enemmän sortavaa suurkapitaalia.

Naisten itsensä on noustava palkkasuhteitaan inhimillisiksi vaatimaan. — Kokemus näyttää, että muutamain ammattilaisnaisten on onnistunut tehdä täten korjauksia oloihinsa. Onpa yleensä niissä ammateissa, missä naiset ovat järjestyneet, naisten palkka suurempi kuin muilla naisten työaloilla. Enemmän siis tästälähin panemaan painoa ammatilliselle järjestymiselle. Ammattiyhdistys on työläisnaisen luotettavin kohottaja, kun se vaan saadaan taistelukuntoiseksi ja voimakkaaksi — kun se jokaista yksilöään myöten ikäänkuin kiteytyy lujaksi.

Tärkeää on siis taistelu nälkäpälkkojen poistamiseksi. Kokemus kuitenkin osoittaa, että palkan suuruus ei kohoa rahayksilön lisäyksellä, ellei kapitalistisen valtion koko riistämisjärjestelmää valtiollisen työväenliikkeen kautta ehkäistä. Niinpä nykyään 4 mk:lla saa tuskin sitä, minkä sai pari vuotta takaperin 3:lla. Mistä tuo johtuu? Rahan arvon laskemisesta ja tavaran arvon kohoamisesta. Kapitalistit ovat lisänneet, haluten säilyttää entisen, jopa yhä suuremman voiton, tavaralle hintaa. Välilliset verot, tullimaksut y. m. vallassaolijain järjestämä riisto nostavat kulutusaineiden hintaa. Lisätty palkka taasen pian tulee nälkäpälkaksi, sama kohtalo tässä sekä työläisnaisilla että miehillä. Taistelun nälkäpalkkojen parantamiseksi täytyy siis yhä jatkua ja tuottaa se aina ajoittaisia voittoja. Työehtojen parantaminen, siinä ammattiliikkeen ensi tehtävä. Mutta samalla tulee ammattiyhdistyksen kasvattaa jäsentensä luokkatietoisuutta, vetäen heitä valtiolliseen puoluetaisteluun ja sitä tietä toteuttaa yhteiskunnan uudistusta sosialistiseksi. Parannukset nykyisen järjestelmän vallitessa ovat mahdollisia ja niitä on vaadittava. Sosialistiseen taisteluun yhtyneet köyhälistönaiset eivät kuitenkaan niihin tyydy. Pois häpeälliset nälkäpalkat on ensimäinen vaatimus. Tämän yhteydessä seuraa leppymätön taistelu alaluokan saattamiseksi valoon, sivistykseen ja vapaaseen yhteiskunta-asemaan.

H. P.

Takaisin sisällysluetteloon

 


 

Mitä naisten tehtävä?

Vähän mietiskelyä viimeisien puoiueäänestyksien johdosta.

Mitenkä yleensä puolueäänestys meni niin huonosti, erittäinkin naisiin nähden, huono tulos, odottamaton tulos? Helsingistäkin tuli yksi ainoa nainen, ja sekin toiselle tilalle äänestyksen perustalla. Miten se on mahdollista kysynee moni. Tahtoisin hiukan selvittää olosuhteita, jotka vähän valaisevat tätä kysymystä ja selvittelevät tulosta.

Kunnallisjärjestö oli täällä määrännyt äänestyksen toimitettavaksi kl. 10—1 aamupäivällä, joka alueessa samaan aisaan. Kun otettiin juuri tämä aika oli luonnollista, että suuri joukko naisista täytyi jäädä pois, koska eivät voineet päästä kodistaan. Palvelijat eivät pääse siihen aikaan ulos, ja perheen äitien oli vaikea päästä, äänestysaika oli sopimaton ja liian lyhyt, täytyi ennen kaikkia perhehuolista huolta pitää.

Akitationi on ollut myös liian laimea, koska suuri osa äänestäjistä luuli, että tämä viimeinen puolueäänestys oli vaan yleinen leikkivaali, johon ei enää viitsinyt mennä, koska oli tullut ennen käyneeksi, ja siis jo osasi sen tempun tehdä. Ehkäpä osa naisista myös luuli, että koska naisehdokkaat ensimmäisessä äänestyksessä saivat suhteellisesti paljo ääniä, vaikka äänestettiin ilman listoja, niin tämä toinen jossa oli jo valmiit nimet piti mennä ihan itsestään lävitse. Että niin ei käynyt tuntuu nololta, mutta oli liian myöhään ryhtyä korjaamaan.

Samoin näkyy käyneen monessa paikkakunnassa, naiset eivät ole olleet kylliksi tarmokkaita kootakseen voimansa naisehdokkaansa ympärille, joten lopputulos voi olla, että useammassa vaalipiirissä voi tulla vaan miesedustajia valtiopäiville. Että saamme ehdokkaamme lävitse tarvitaan äärettömän vahvaa akitationia naisten keskuudessa ennen vaaleja. Aika rientää nopeasti, ei ole enää kuin pari kuukautta vaaleihin, jolloin tarvitseisi olla maaperä muokattu, miten tämän ajan käytämme on suuresta merkityksestä. Teen tässä muutamia viittauksia joita sietäisi ajatella.

Jokaisessa piirissä oleva naisten piiritoimikunta ryhtyköön tarmokkaaseen toimenpiteeseen naisten keskuudessa, velvoittaen alueellaan olevia osastoja toimeenpanemaan iltamia, keräyksiä, veroituksia ja miten paraiksi näkevät, joista kertyneet varat käytetään puhujan palkkaamiseksi piiriin ainakin vaaleihin saakka. Kun vaan on todellista tahtoa, niin silloin myös keksitään keinoja niiden perille viemiseksi. Totta on, että me olemme köyhiä, että markka voi olla suuresta arvosta meille, mutta jos kerran asiaan innostumme, niin emme myöskään katso minkään uhrauksen olevan kyllin suuren sen toteuttamiseksi. Paras keino on kumminkin se, että jokainen nainen, ken on selvillä sosialidemokratisesta periaatteesta ryhtyy itse akiteeraamaan ympäristönsä keskuudessa, sillä jos voitaisikin saada pari akitatoria lisää piiriin, niin ei nämä kuitenkaan paljo ehtisi vaikuttaa laajoissa piireissä, jos ei paikkakuntalaiset pidä huolta henkilökohtaisesta akitationista. Porvariston lähetit ja kestit, kahvikalaasit ja nisupullat tekevät tehtävänsä, jos ei vasta-akitationia panna käymään sitä vastaan.

Akitationissa ei saada unhoittaa selittämättä äänestyksen salaisuutta, koska olen huomannut että suuri joukko uskoo että työnantajat, isäntäväki y. m. joiden kanssa tulee tekemiseen saisivat heti tietää että on äänestänyt työväen puoluelaista, ja että heidän kostonsa silloin kohtaisi heitä. On siis hyvin tärkeätä selvittää, että äänestyksessä ei ole tarvis sanoa ei tuon taivaallista kenellekään kuolevaiselle jos ei tahdo, ja koska listat ovat aivan samanlaisia kaikki ei kukaan saa selville jälestäpäinkään, kuka ketäkin äänesti, koska äänestäjä ei pane nimeään listaan. Kiihkeään akitationityöhön vaalien varalle, rivit on saatava lujenemaan.

Paljon terveellistä oppia olemme saaneet tästä itsellemme, joita on hyvä muistella seuraavilla kerroilla. Vahingosta viisastutaan, mutta ei rikastuta.

Yksi.

Takaisin sisällysluetteloon

 


 

Kiiruhtakaa

tekemään voitavanne »Työläisnaisen» hyväksi. Hankkikaa tälle tilauksia, sillä peräti välttämätöntä on tämän ilmestyminen aikana, jolloin naisilla on valtiolliset oikeudet. Jokaisen osaston tulisi tätä levittää vähintäin muutamia kymmeniä vuosikertoja. Ottakaapa tämä keskustelun aiheeksi osaston seuraavassa kokouksessa. Ilman riittävää tilaajamäarää ei tällä lehtiyrityksetlämme ole mitään merkitystä.

Osuuksien ostaminen on ainoa keino tämän lehden kannatusosuuskunnan tukemiseksi. 10 mk. osuushinnan voivat yksityisetkin suorittaa. Osastot sitäkin paremmin saattavat ostaa vähintäin 5 osuutta. Se on osastojen velvollisuus viime naisten edustajakokouksen päätöksen mukaan.

Lehdessä ilmoittaminen käy erittäin hyvin laatuun, vallankin sopii osastojen ilmoittaa tässä näin vuoden alussa, milloin vakinaiset kuukausikokoukset pidetään. Osastot lähettää mieluimmin aina tilauksien ja ilmoitusten hinta heti, sillä lehtemme tulee suorittaa painokustannuksensa viipymättä, eikä meillä ole mitään seisovaa pääomaa.

Kirjeenvaihtajia toivoo lehtemme ja keholtamme yksityisiä aatetovereita sellaisiksi rupeamaan, samoin osastoja keskuudestaan valitsemaan kirjeenvaihtajan.

Osastot ja yksityiset järjestömme naiset ryhtykääpä tässä lausuttuja toivomuksia toteuttamaan vitkasteluitta.

Ottakaapa nämä esitykset keskustelun alaisiksi ensi osastonne kokouksessa.

Toimitus.

Takaisin sisällysluetteloon

 


 

Ulkomaalta.

— Itävallan sos. dem. naisten menettely äänioikeuskysymyksessä saa osakseen Gleicheit'issa ankaraa arvostelua. He ovat kuten Ruotsin ja Belgian työläisnaiset jättäneet äänioikeuden saamisen siksi, »kun miehet ensin saavat». Vuosikymmeniä kestäneen taistelun perästä onnistui Itävallan proletariaattien pakoittamaan hallituksen ottamaan asian esille. Mutta silloin siirsivät naiset vaatimuksensa tuonnemmaksi. Tämä, lausuu lehti, on asialle epäilemättä haitaksi. Siten vähenee äänioikeutta vaativain luku enemmällä kuin puolella. Ja onhan periaatteitamme vastaan tinkiminen, eikä taktiikka, joka mukautuu tilapäisiä voittoja tavoittamaan, pyrkimättä suoraan päämäärään ole suinkaan parahin. Nyt saatiin sellainen nolaus, että naisten äänioikeudesta tehtiin esitys yksityisten porvarillisten taholta. Tällaista ei olisi sallittava. Sosialidemokratien ei tule antaa aihetta sellaiseen, että kutkaan muut puoluet tahi ryhmät voivat mennä uudistusvaatimuksessa meidän edellemme. Tämän johdosta lausuukin lehti itävaltalaisille puoluesiskoille: me saksalaiset emme tule seuraamaan teidän menettelyänne.

— Työläisnaisliike Italiassa voittaa yhä jalansijaa. Jo useampina vuosina ovat siellä työläisnaiset muodostaneet yksityisiä yhdistyksiä ja ottaneet osaa lakkotaisteluihin. Nyttemmin on päätetty muodostaa sos. dem. naisten järjestö ja valittu keskusjohtokunta Mailandiin sekä otettu äänenkannattajaksi Angelica Bolodanoffin jo ennen julkaisema lehti »Su, Compagne» (Ylös toverit.) Myöskin Italian työväenpuoluehallintoon on valittu nainen, Argentina Altobelli-Bonetti.

— Ruotsin työläisnaisten ensimäinen yleinen kokous Tukholmassa vietetään 27, 28 ja 29 p. tammikuuta. Osanottajiksi on kutsuttu sosialidemokratisten naisklubien ja naisten ammattiyhdistysten edustajia. Ilmoittautuminen on tehtävä rva Anna Starkylle, os. Stockholm, Folkets hus.

 

Englantilaiset toverit taistelevat

naisten vaalioikeudesta väsymättömästi edelleen. Heillä on järjestetty agitatsiooninsa Lontoosta pohjoisenglantiin ja Skotlantiin saakka. Lancashiressä ja Yorkshiressä pitivät he sarjan kokouksia. Manschesterissa oli suuri mielenosoitus naisten vaalikelpoisuuden puolesta. Toverit Kenney, Mitchell ja Pankhurst ovat toimineet erittäinkin pohjoisenglannissa, toveri Billington agiteeraa Skotlannissa.

Naisten mielenosoitukset ovat olleet usein meluisia. Poliisikin on tunkeutunut häiritsemään. Puhujia ja agitaattoreja on vangittu, toisia taasen vapaiksi laskettu. Rva Montefiero oli m. m. vangittu vaan päästyään vapaalle jalalle kerrotaan hänen nyt sitä innokkaammin agiteeraavan. Hän käy Lontoon kaupungin kaduilla kädessä palava lyhty, jossa on sanat »naisille äänioikeus» ja pysähtyy toreille tahi katujen kulmauksiin, alkaen tulisen puheen. Kohta on ympärillä lukuisa kuulijakunta. Hän on ennättänyt jo sanottavansa sanoa, kun poliisi saapuu ja väki hajaantuu — hän sen joukkoon hälveten. Tällaisia ulkoilmakokouksia pidetään Englannin suurkaupungeissa yhtenään. Puhujat liikkuvat automobileillä.

— Sosialidemokratisen opettajaliiton ovat perustaneet Köpenhaminan sosialidemokratiset opettajat. Liiton tarkoitus on koota kaikki opettajat ja opettajattaret, jotka kannattavat sosialidemokratiaa yhteistyöhön sosialidemokratisten uudistusten toteuttamiseksi koulutoimen ja kasvatuksen alalla. Liitto tahtoo toimia ainoastaan tällä erikoisalalla ja koettaa sen kautta kannattaa sosialidemokratien valtiopäivillä tekemiä ehdotuksia.

Levittääkseen tietoja sosialidemokratien vaatimuksista koulutoimen ja kasvatuksen alalla, aikoo liitto järjestää kokouksia, levittää kirjallisuutta ja sanomalehtien kautta asiaa ajaa.

— Kotityöntekijäin luku Berliinissä on 130,000:n vaiheilla. He jakaantuivat seuraavasti:

 

Naisten ja lasten vaatteiden valmistuksessa 52,000
Herrojen ja poikain 22,000
Alusvaate ja kravattiompelussa 47,000
Hattu, kukka ja sulkateollisuudessa 6,000
Kenkäteollisuudessa 2,000
Paperi, nahka ja korutavaratuotannossa 5,000
Tupakkateollisuudessa 3,000

 

Nämäkin luvut ovat suhteellisesti pienet, sillä tiedonannoissa jätetään usein mainitsematta kaikki työskentelevät perheenjäsenet.

— Vallankumouksen uhrit. Kahden viime vuoden kuluessa on Venäjän vapausliike vienyt seuraavat uhrit: Pietarin piirissä on surmattu 1742 henkeä, haavotettu 2581, Moskovan piirissä surmattu 4393, haavotettu 5860, Tomskin läänissä surmattu 3634, haavotettu 4663, Harkovin läänissä surmattu 1545, haavotettu 1977, Odessan ja Hersonin lääneissä sekä Krimissä surmattu 2028, haavotettu 2778, Donin kasakka alueella surmattu 524, haavotettu 776, Kijevissä surmattu 698, haavotettu 944, Varsovassa surmattu 769, haavotettu 896, Itämeren maakunnissa surmattu 3537, haavotettu 1606, Siperiassa ja Amurin alueella surmattu 2138, haavotettu 2847, Kaukasiassa surmattu 5045, haavotettu 6911. Kaikkiaan on kahden vuoden kuluessa surmattu 26,183 ja haavotettu 31,117. »Perelom», joka ylläolevan luettelon on laatinut, sanoo, ettei tähän ole otettu kaikkia rankaisuretkikuntien uhreja, joten numerot voivat todellisuudessa nousta paljoa suuremmiksi.

— Tuotanto lisääntynyt huolimatta työajan lyhentämisestä. Sitä osottavat vastoin etenkin urakoitsijoiden päinvastaista kantaa, ne tulokset, joihin tehtaan tarkastajan tiedonantojen mukaan Sveitsissä on päästy työpäivän lyhentämisen kautta. Sveitsissä on pisin työpäivä kaikilla aloilla yksitoista tuntia. Ja se lyhenee yhä yhdellä työmaalla toisensa perästä. Tarkat laskut ovat osottaneet, että työaikaa lyhennettäessä 7–17 prosentia nousee tuntipalkka lisääntyvän tuotannon vaikutuksesta 11–21 pros. — Saksassakin on työpäivää lyhentämällä jo useita kertoja saavutettu suotuisia tuloksia sekä taloudelliselta että yhteiskuntapoliitilliselta kannalta katsoen. Luulisi lainsäätäjien ja hallitusten vähitellen saavan silmänsä auki ja huomaavan ne edut, joita työpäivän rajoittaminen lain kautta kansantaloudelliselta kannalta katsoen tulisi tuottamaan.

— Persiakin saanut perustuslain. Teheranista tammik. 2 p:nä. Shahi huolimatta kuolintautinsa tuskista allekirjoitti täydessä tajussaan ollen medshiliksen laatiman perustuslakiehdotuksen. Tärkein muutos oli toisen kamarin eli senaatin perustaminen. Perintöruhtinas allekirjotti saman asetuksen. Sairaan shahin isänmaallinen teko on tehnyt syvän vaikutuksen kaikkiin. Perustuslaki määrää senaatin perustettavaksi. Siihen tulee kuulumaan 60 jäsentä, joista puolet määrää shahi ja puolet valitsee kansa. Kansan valitsemaan edustajakamariin tulee kuulumaan 162 jäsentä. Yleensä on Persian konstitutsiooni Belgian konstitutsioonia muistuttava. Myönnytykset rautateiden rakentamiseen ovat kokonaan alihuoneen määrättävissä. Samoin valtiolainat. Ministerit ovat vastuunalaiset ja velvolliset vastaamaan interpellatsiooneihin. Toista kamaria nimitetään medshlikseksi.

Takaisin sisällysluetteloon

 


 

Terve.

Pimeyttä, orjuutta, tietämättömyyttä kaikkialla. Yksinäisenä kaipaeli ja hapuili työläinen kahleitaan kantaen. Ensin väkipakolla, viimein tahdon lamaannuttua, tiedon tylsistyttyä, mielisuosiolla kantoi kahleitaan, joskaan, ei varsin tyytyväisenä. Vaikka kahleet painoivatkin ja kiristivät, kantoi hän niitä toivoen ilmojen takaista kultapalatsia, missä kerran kaikkien osaansa tyytyvien oli määrä riemuita, vaikeissa, kullalla ja päärlyillä koristetuissa puvuissa. Tällaisella opilla heitä nukutettiin, eikä ihme jos he viimein siihen uskoon vaipuvatkin.

 

*

 

Mutta pimeyden läpi leimahti valon välähdys. Ensin oli se heikko, sitte yhä korkeammalle se nousi. Sen valon ensinäyttäjät tapettiin tai vankilan seinäin sisään suljettiin, mutta aina löytyi uusia ja taas uusia, jotka valon soihtua näyttivät.

Tämän valonsäteen on vihdoin huomannut työläisnainenkin. Verkalleen silmiään hieroen tarkastaa hän tätä valonsädettä. Herätä kokonaan ei hän kumminkaan jaksa vieläkään, siksi pitkällinen on uni ollut. Mutta yhä korkeammalle valo kohoaa. Viimeinkin saa se työläisnaisen hereille, joten hän alkaa tuntea kahleiden painon, tuntee orjuuden ja samalla kurjuuden, missä hän ja tuhannet kärsimystoverinsa ovat olleet. Tämän huomaa hän ja alkaa koettaa katkoa kahleitaan. Samalla kuitenkin hän huomaa, että yksin ei voi saada niitä katkeamaan. Ympärilleen katsoessa huomaa hän, että sadat ja tuhannet kädet ovat ojennettuna avunpyyntöön, heitä kytkevien kahleiden murtamiseksi. Niin liittyvät he yhdessä kahleitaan katkomaan ja nyt ne murtuvat, sillä yksimielisyys on auttamassa.

 

*

 

Tällaisena valon näyttäjänä tervehdän sinua Työläisnainen». Kauvan kesti pimeytemme ja suuri on vieläkin niiden luku, jotka pimeydessä ovat. Sen tähden nosta valonsoihtu korkealle, että heräisivät nuo sankat joukot! Kerro heille taistelevista sisarista, jotka jo ovat nousseet kahleitaan katkomaan, näytä heille kurjuus kaikessa alastomuudessaan, että huomaisivat raatajasiskot oman asemansa! Lohduta ja rohkaise taistelussa niitä, jotka väsyyvät ja epätoivoon joutuvat. Valista tietämättömiä. Ilmoita suuren riemupäivän tuloa, jolloin kaikkien kahleet ovat pois, kaikilla on oikeus elää ja riemuta, jolloin valon punainen lippu on korkealla ja sen lipun juurella yhtyy kaikkien maiden köyhälistö. Siinä tervehdykseni sinulle. Paljon on sinulla tehtävää, sillä moni sinua on ikävällä odottanut ja kaivannut. Sen tähden nyt tuloasi ilolla tervehdimme. Työtäsi helpoittaa ja avustaa koetamme jokainen voimaimme mukaan, kehittää ja vaalia sinua tahdomme, kuten kalleintamme ja työskennellä ystäväisi luvun lisääntymiseksi. Olkoon tämä tietonasi vaivaloista taivaltasi alkaissä. Jokaisen itsetietoisen työläisnaisen sydän sykkii sinulle.

Siis vielä kerran terve!

—ni —ri.

Takaisin sisällysluetteloon

 


 

Neljäs Saksan sosialististen naisten kokous Mannheimissa.

(Tämä jäi tilanahtauden vuoksi pois näytenumeroista.)

Vaikka tämä kokous oli jo syksyllä huvittanee tovereita tutustua siellä tehtyihin päätöksiin ja ponsiin. Ne ovat seuraavat:

 

Naisten äänioikeus:

Perustelu: Kysymys naisten äänioikeudesta voittaa yhä luokkataistelun kärjistyessä merkitystä. Porvarillinen taantumus vetää asian esille koettaen sen sulkea määrättyjen rajoitusten alaiseksi. Köyhälistön vapautus taasen tekee välttämättömäksi vallankumouksen sukupuoleen katsomatta työläisluokan jäsenten päissä, että heistä kasvaisi voimakas taistelurintama. Taistelu yleisestä ja yhtäläisestä naisten äänioikeudesta on tarkoituksenmukaisimpia keinoja proletariaatin vapautustaistelussa.

Näiden näkökohtien mukaisesti ilmoittaa neljäs Saksan sosialististen naisten kokous Mannheimissa:

Sen taistelun yhteydessä, jota proletariaatti käy yleisen, yhtäläisen, salaisen ja välittömän valtiollisen ja kunnallisen vaalioikeuden saavuttamiseksi, täytyy naisten vaalioikeuden tulla periaatteellisesti käsitellyksi ja suurimmalla pontevuudella puolustetuksi.

Naisten kokous selittää edelleen toverien velvollisuudeksi ottaa jäntevyydellä osaa poliittisiin vaalioikeustaisteluihin ja tuoda siihen köyhälistön joukkoja mukaantaistelijoiksi, mutta toiselta puolen tulee heidän myöskin pontevuudella vaikuttaa siihen, että näissä taisteluissa naisvaalioikeuden vaatimus tulee ansaitulla tarmolla yleisesti edustetuksi.

 

Maatalouskysymys:

Perustelu: Sen periaatteen mukaan, että työläisluokkien vapautus tapahtuu heidän itsensä kautta, tulee pakolliseksi välttämättömyydeksi luoda teollisuustyöväen rinnalle voimakas maalaistyöväen järjestö. Koska maalaistyöväestö todenmukaisesti on oikeudellisessa, yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa suhteessa tehdastyöväestöstä jälellä, niin on heidän keskuudessaan kahdenkertainen agitatsiooni toimeenpantava. Sen tulee kohottaa heidät yhdenarvoisiksi edellä mainitussa sekä sivistyksellisessä suhteessa kaupunkilaistyöväestön kanssa.

Maalaistyöväestölle vaadimme:

  1. Palkollissäännön ja maatyöväen poikkeuslakien poistamista.
  2. Maalaistyöläisten ja palkollisten asettamista laillisesti yhdenvertaisiksi teollisuustyöväen kanssa.
  3. Työn suojelusta valtakunnan lain kautta maalaistyöläisille ja palkollisille, ennen kaikkea täydellistä ja turvallista kokoontumisoikeutta.
  4. Kiellon lasten ansiotyöstä maataloudessa ja kotoisesta ansiotyöstä 14 ikävuoteen.
  5. Kansakoulujen järjestämistä maalla sosialidemokratisen ohjelman hengessä ja koulupakon alkeiskouluihin 14 ikävuoteen asti.
  6. Pakollista, sivistävää jatko-opetusta pojille ja tytöille.
  7. Maalaistyöläisten ja palkollisten yhdistämistä työläisvakuutuslainalle.
  8. Maataloudellisten ammatti-oikeuksien perustamista.
  9. Asuntotarkastusta, jonka kautta terveyden ja siveellisyyden vaatimuksia toteutetaan maalaisköyhälistön kodeissa.

 

Palkollisliike:

Neljäs sosialistinaisten kokous Mannheimissa on sitä mieltä, että tärkeä perinpohjainen muutos palkollisten suhteen saavutetaan ainoastaan järjestyneen ja taistelevan työläisluokan kautta, jonka riveissä palkollisten itsensä on taisteltava kohtaloansa parantaakseen. Uudistuksen tärkeimpänä perustuksena ja välttämättömänä edellytyksenä on palkollisten järjestyminen ja yhdenvertaisiksi asettaminen ammattityöläisten kanssa. Sentähden vaatii kokous:

  1. Palkollisjärjestöjen ja palkollis-palkkakirjojen poistamista.
  2. Palvelevien yhdistämistä ammattiyhdistyksiin, vakuutuskirjan laventamista heidän keskuudessaan, laillista, turvattua liittymisoikeutta.
  3. Työajan- ja pituuden määräysten tunnollista käytäntöä, palvelevien pyhä- ja yötyössä j. n. e.; laillisesti säädetyn työpäivän käytäntöön ottamista; täydellisesti vapaata sunmmtai-iltapäivää jokaista kahdeksaa päivää kohti, ja kokonaisen vapaan päivän jokaista neljäätoista päivää kohti. Tavallista enempää työtä varten on asetettava tavallista enemmän voimia.
  4. Laillisesti määrätyt raittiit, terveydellisiä vaatimuksia vastaavat makuuhuoneet, joiden täytyy olla sisältä lukitut ja jotka ovat huolellisen asuntotarkastuksen alaiset.
  5. Pakollisen, jatkuvan kouluopetuksen ottamista käytäntöön myöskin palvelevien keskuudessa aina kahdeksaantoista ikävuoteen asti.
  6. Yksityisten paikanvälitystoimistoiden poistamista ja yleisten paikanosoituskonttorien asettamista.

 

Synnyttäjäin ja raskaiden suojelus:

Kuta suuremmaksi naisten osanotto ammattielämään tulee, sitä tärkeämpi on kysymys: »Miten sopii naisten ruumiillinen työ yhteen äidin oikeuksien kanssa?» Erittäinkin työläisnainen ja hänen lapsensa kärsivät paljon tästä kaksinkertaisesta rasituksesta; vatsanaluskivut, raskauden ja synnytyksen vaikeudet, keskoiset ja liian aikainen synnytys, lasten aikainen kuolevaisuus, heikkous ja kivulloisuus saavat usein aiheen naisten työn epäsuosiollisesta vaikutuksesta. Naitujen naisten työn supistus tahi naitujen naisten työn kielto ei ole kuitenkaan paikallaan. Työläisnaiset eivät tartu suinkaan turhamaisuudesta palkkatyöhön, vaan taloudellisen hädän pakottamina, ja työn vaikeuttaminen ja kielto kodin ulkopuolella tulisi yhä enemmän pakottamaan naisia antautumaan kotityön vaarallisille aloille. Ja sitäpaitsi edelleen jäisivät aviottomat äidit ja heidän lapsensa työn tuottamien vaarojen alaisiksi ollen suojelusta vailla. Ja lopullisesti emme tahdo sulkea naisia pois ansiotyöstä, koska näemme siinä ainoan tien naisten vapauttamiselle.

Meille esiintyvät siis kysymykset:

1:ksi naisten työn muodostamista sellaiseksi, ettei se estä naisia synnyttämästä terveitä lapsia, ja 2:ksi sellaisten laitosten hankkiminen, jotka keventävät naisten äitiyden taakkaa.

Me vaadimme 1:ksi:

  1. Kahdeksan tunnin työpäivän ottamista käytäntöön kaikille kahdeksantoista ikävuoden yläpuolella oleville työläisnaisille; kuuden tunnin työpäivän käytäntöön ottamista kaikille neljästätoista ikävuodesta kahdeksaantoista ikävuoteen oleville naisille; sillä jokainen yksipuolinen työ on terveydelle vahingollista, kun sitä kestää liian kauvan.
  2. Kiellon naisten toiminnasta semmoisessa työssä, joka erityisesti vahingoittaa äidin ja lapsen terveyden laatua.

Me tarkoitamme tällä ennen kaikkea töitä, joita seuraa myrkytyksen vaara, kuten teollisuushaaroissa, joissa käytetään lyijyä, elohopeaa, fosforia, rikkiaineita ja muita myrkkyjä, sitten raskaitten esineiden ja muiden semmoisten nostamista ja kantamista, jotka vahingoittavat naisten elimistöä.

Sellaisten työtapain poistamista, jotka ovat vaarallisia naisten ruumiinrakenteelle, ennenkaikkea jaloin poljettavien koneiden (kirjapaino-, kiinnike-, kutoma- ja ompelukoneiden) poistamista, joiden sijaan on asetettava mekanillisesti liikkuvat koneet.

2:ksi vaadimme:

  1. Synnyttäjille vapautta työstä kahdeksaksi viikoksi ennen synnyttämistä.
  2. Kiellon työstä synnytyksen jälkeen kahdeksaksi viikoksi kun lapsi elää, kuudeksi viikoksi keskoisten ja kuolleiden jälkeen.

Sairausvakuutukselta vaadimme:

  1. Raskausavun pakollista antamista.
  2. Vapaata kätilöapua ja vapaata lääkärillistä hoitoa raskausvaivoissa.
  3. Apua synnyttäjille kuudesta kahdeksaan viikkoon, jos lapsi elää, ja jos äiti on kykenevä ja halukas itse hoitamaan lastaan, hoitakoon sitä ajottain ainakin kolmenatoista viikkona. Tehtäköön sairaustarkastuksia koko tällä ajalla.
  4. Hoitorahain synnyttäjille keskimääräisen päiväpalkan suuruinen koko suojelusajan kestäessä.
  5. Ensimäisessä ja kolmannessa kohdassa lausuttujen määräysten ulottaminen kassan jäsenten vaimoihin.
  6. Sairausvakuutusvelvollisuuden määräys kaikille ansiotyötä tekeville naisille, myöskin maataloustyöläisille, kotityöntekijoille ja palvelijoille, ylipäänsä kaikille naisille, joiden tulot eivät nouse yli 3000 markan.

Kunnalta vaadimme:

Valtiolta:

 

Kotityö:

Tässäkin suhteessa vaatii kokous laajaa suojelusta sekä valtion ryhtymistä perinpohjaisiin parannuksiin kotityön alalla.

 

Lasten suojelus:

Kokous lausui jyrisevän vastalauseen yhteiskunnan leväperäisyydestä nousevaa polvea kohtaan. Se vaatii lastentarhoja, parannettua opetusta, lasten työn suojelusta ja valvontaa ja kasvatusopillista käsityönopetusta kansakouluihin.

 

Nuorisoliike:

Naiskokous päättää puoluepäiville esitellä seuraavan mietinnön: Puoluekokous tervehtää ilolla nuorison keskuudessa puhjennutta pyrkimystä, jonka tarkoituksena yhteenliittää työläisnuorisoa ja herättää heissä yhteiskunnallista harrastusta sekä kasvattaa nuorissa mielissä on yhteistunnetta sekä halua kehittymään ajanmukaisen työväenliikkeen opeissa. Puoluepäivät antavat nuorisojärjestöille täyden tunnustuksen.

Takaisin sisällysluetteloon

 


 

Palvelijattaren kokemuksia[2*]

Rakas myötätuntoinen täti Julia! Sinä et ole tyytyväinen, kun olet lukenut minun lyhyet kirjeeni tahi kirjekorttini, sanot sinä ja haluat minut luoksesi jonakin iltahetkenä pieneen vanhuuden kotiisi. Ja sitten sinä tulet monine kysymyksinesi ja pyydät minulta suoraan ei ainoastaan tietoja, vaan hiukan sydämmenpurkauksia.

Ennen kaikkia tahdot sinä tietää, jos minä tunnen itseni sairaaksi ja rasittuneeksi, jos olen ollut onneton tehtävässäni, minkä olen ottanut, jos olen tyytymätön, ja jos sinä jollakin tavalla voisit minua auttaa ja tukea, vaikkakin olemme kaukana toisistamme. — Minä siis voin heti ranhoittaa sinua vakuuttamalla, että ruumiillisessa suhteessa tunnen itseni voimakkaammaksi ja terveemmäksi kuin milloinkaan. Painostus päässä ja suhina korvissa, mikä minua vaivasi, kun kassanhoitajattarena istuin pienessä kammiossa, on kokonaan kadonnut. Minä en enään hengästy, kun kävelen vähän ripeämmin, en tunne tuskia selässäni, kun olen seisonut ja silittänyt puseron tai esiliinan — en, minä voin seistä useampia tunteja perätysten silittämässä, kaulaamassa ja pesemässä, tuntematta muuta haittaa, kuin että käteni tulevat karheiksi ja kirveltävät hiukan. Kuitenkin oli näin etenkin alussa. Mutta, täti, miten minun käteni käyvät terveiksi ja pitävät tästä työstä! Kun pesen lattiata tai perkaan kukkalavoja puutarhassa ja katselen käsiäni, saatan kysyä itseltäni, ovatko nämä ruskeat nyrkit todellakin samat, valkeat kätöset, joista minä ehkä olin hieman ylpeä. Saman hansikasnumeron käyttäminen, kuin vuosi sitten, ei voisi tulla kysymykseenkään. Käsivarsien voimien mukana on myöskin niiden suuruus kasvanut, joten minun, sen pahempi, on täytynyt kokonaan hyljätä kaksi hametta, kun niiden ahtaat hihat tekivät ne aivan kelpaamattomiksi.

Sinä huomaat siis, etten minä suinkaan tarvitse lääkärin apua, kiniiniä tai rautaa!

Josko minä olen rasittanut? Sitä en voi sanoa. Usein en kyllä pääse vuoteelle ennenkuin noin k:lo 11 illalla, mutta minä nukun hyvin aina kello 6:teen aamulla. Silloin minun pitää nousta saadakseni aikaa pukeutumaan ja siistiäkseni ja tomuttaakseni huoneessani, ennenkuin menen päivätyöhön. Olenhan tehnyt sinulle selkoa aamuaskareistani, miten minä pesen lattiat ruokasalissa, puutarhakamarissa ja verannalla, puhdistan kengät, tarjoon kahvia j. n. e. Nyt käy kaikki nopeammin kuin alussa, joten minun ei ole vaikea saada kaikki kuntoon vähää ennen kello 8. Minä istun aamiaispöydässä yhdessä perheen kanssa. Yliopettaja pitää lyhyen rukouksen ennenkuin rupeamme syömään. Minä tarjoon kahvia ja palvelen ruokapöydässä. Yliopettaja ja rouva vaihtavat usein muutamia sanoja kanssani. He eivät koskaan laiminlyö olla kohteliaita minulle, ja kuitenkin — ja kuitenkin minä tunnen aina, että olen palvelija. On niinkuin minun sisin olemukseni taas kutistuisi tämän tunteen edessä. Oh, täti, ei ole helppoa, kun täytyy ikäänkuin jättää oma säätynsä ja mennä toiseen. Sinä varmaan muistat illan, jona sinun luonasi luin sen minulle vaiherikkaan ktrjotuksen, joka innosti nuoria naisia urheasti lähtemään palvelustytöiksi ja kärsivällisesti kantamaan tämän aseman velvollisuudet. Sehän juuri oli se kyhäys, joka saattoi minut tekemään päätökseni. Minun pääparkani ei voinut sietää, että jäisin kassanhoitajavirkaani, eikä minulla enään ollut mitään kotia asuakseni. Täti sinäkin annoit päätöksesi, että niinä ottaisin palveluksen hyvässä, arvokkaassa perheessä — kernaimmin sellaisessa, missä saisin olla yksin, tulematta pakotetuksi jokapäiväiseen kumppanuuteen raakojen, sivistymättömien palvelijoiden kanssa. Tarvitsenko suoranaisesti katua, että olen valinnut tämän aseman? En tiedä, en todellakaan tiedä. Jospa en vaan olisi niin pilattu, niin arka loukkauksille ja suoraan sanoen, niin taittamaton, kuin olen kaikkeen käytännölliseen työhön katsoen!

Sinä tiedät hyvin että, minä kotona olin vapaa kaikista tehtävistä. Minun unohtumaton, rakastettava äitini kantoi aina itse taloudenhoidon taakan, hiljaa ja ääneti palveli meitä kaikkia, säännöllisesti oli hän ajatellut tehdä kaikki hyväksi ja keveäksi meille; vasta nyt selviää minulle, miksi hän otti esim. tehtäväkseen olla kodin palveleva henki, samalla kuin hän oli sen johtava ajatus, Siunattu olkoon hänen muistonsa! Kunnes hänen heikko ruumiinsa raukesi kuolemassa, eli ja hengitti hän meidän hyväksemme. Tuskalla ajattelen nyt, miten väsynyt hän varmaan monena iltana oli päivän ponnistusten jälkeen, ja kuitenkin tahdoimme me välttämättömästi estää häntä pääsemästä aikaseen levolle. Illat ne olivat, joihin me enin arvoa panimme, vallankin silloin, kun äiti tarjosi meille jotakin erittäin hyvää. Miten paljon kaunista ja hyvältämaistuvaa eikö hän osannut tehdä! Vasta kun koti on hajonnut ainiaaksi, käsitän minä oikein, mitä me omistimme tuossa tuiki tarpeellisessa kodissa.

Lapsuuden ja nuoruuden aikana ei milloinkaan ollut puhetta antaa mitään; aina ja aina vain ottaa vastaan — ottaa vastaan tietoja ja opetusta, vihkoja, vaatteita, palvelusta, eikä puhettakaan ruumiin ravinnosta. Jos teimme työtä, oli se vain lukemisen kautta j. n. e. kehittääksemme itseämme. En tiedä, että me ikänä teimme mitään muita varten. Kun minä kävin pikkukoulua, musiikkikoulua, tanssikoulua, kauppaopistoa — aina oli se ajateltu minun omaksi hyväkseni. Kotona tulin minä hoidetuksi, vahvistetuksi ruumiillisessa suhteessa ja kaikin tavoin vaalituksi. Vaatteeni tulivat harjatuiksi, pestyiksi, silitetyiksi ja valmiiksi neulotuiksi minulle. Milloinkaan ei minun tarvinnut itse pukea tai riisua yltäni mitään. Rakkahin huolenpitomme oli, että saisimme häiritsemättömän rauhan kun luimme, ja huvitusta, kun lukutunnit olivat ohitse. Mikä suloinen, huoleton nuoruus! Ah, täti, voitko ymmärtää määrättömän ristiriitaisuuden entisen ja nykyisen ajan välillä? Voitko ajatella, että minä tunnen olevani niinkuin vangittu lintu, joka pyristelee häkissään? Nyt olen sidottu palvelija, jonka on eläminen palvellakseen muita. Se ei ole helppoa, täti!

Kun olen rehellinen, olen kuitenkin tunteva, että olen ollut onnellinen. Joka iltapäivä on minulla vähintäin pari tuntia itse käytettäväkseni, mutta minun on kuitenkin sanottava, jos menen ulos talosta. Ne 12 kruunua eivät ole iso palkka, mutta paljoa en minä tarvitse. Pieni huoneeni on siisti, ikkuna avautuu kauniiseen puutarhaan. Ruoka on erittäin hyvää. Rouva N. on todella mestari ruuanlaitossa. Reippaana ja varmalla kädellä suorittaa hän itse enimmän työn päivällisen valmistuksessa. Minä olen vain hänen avustajansa, muutahan en voi olla, sillä minä olen niin tyhmä, niin tyhmä siinä suhteessa! Rouva katselee usein aivan hämmästyneenä minua, kun minun suunnaton kykenemättömyyteni tulee selvästi näkyviin. Ennenkuin alotamme päivällisen valmistukeen, on minulla ollut aikaa siivota kolme makuuhuonetta. Sekä neitien että ylioppilaan huoneessa on hyvin paljon muokkaamista — kaikki on ylösalasin. Yliopettajan ja rouvan makuuhuone on paljon helpompi saada kuntoon, se ei ole milloinkaan epäjärjestyksessä, kun minä tulen sinne. Vaikka rouva usein voi olla pureva ruuanlaitoksessa, ymmärrän kuitenkin, että ne ovat hauskoja tunteja. Minä huomaan, että opin jotakin. Päivällisissä minä en istu pöytään, vaan kuljen ulos ja sisään, vaihdan lautasia, kannan astioita j. n. e. Se on minusta paljon mukavampaa kuin jos istuisin pöytään juostakseni joka silmänräpäys jälleen hakemaan jotakin Ruoka maistuu minulle hyvältä; sitten kun muut ovat syöneet. Rouva on merkillisen ahkera muistamaan minua. Ellen ole itse huolehtinut siitä, että minulle on lämmintä ruokaa, ei hän ole liian hyvä huolehtimaan siitä. Kun minä pöydässä tarjoan yliopettajalle tai rouvalle jotakin, on heillä kohtelias silmäys tai kiitos minulle — nuoret sitä vastoin katselevat minua kuin en minä olisi mitään. Kun rouva puhuu terävästi tai nopeasti, huomaan kyllä, että se koskee kipeästi, mutta hänen käytöksessään ei ole mitään tarkoitettua loukkausta. Minä tunnen, etten tule ojennetuksi sentähden, että olen palvelija, vaan siksi, että olen auttamaton ja taitamaton ihminen ja minä tunnen usein, että se on oikein, mitä hän sanoo.

Aivan toisin on nuorten laita. Aina ja kaikkialla antavat he minun ymmärtää, että olen heidän alaisensa ja voidaan puhutella palvelijana. Kun ylioppilas lörpöttelee »meidän neidistä» tahi »mamsellista kyökissä», pitäisi sinun kuulla hänen pilkallinen äänensä. Kun neidit pyytävät jotakin minulta, kääntävät he usein selkänsä minulle tahi eivät ainakaan katso minuun puhuessansa minulle. Minun nimeni kiusaa minua. On paha olla Cornelia, kun pitää olla palvelijatar. Jospa minut olisi ristitty Annaksi tahi Kaariniksi! Kun ylioppilaalla on tovereita luonansa ja tahtoo olutta tahi seltteriä kellarista, rupeaa hän kernaasti ravintolatapaan huutamaan: »Pst, pst! Cordulia, Coralia, Corinna, tai mikä sinun nimesi nyt taas olikaan, tuo tänne neljä puoliskoa baijerilaista!» Minä kuulen toverien nauravan hänen sukkeluuksilleen minun nimeni johdosta. Tarjotin vapisee minun käsissäni, kun kannan kauan sitä. Niinmuodoin huomaan usein tuskallisen painon asemassani. Sinä varmaan sanot, että tämä on vain lapsellisuuksia eikä todellisia suruja — ja kuitenkin tuntuu se raskaalta, rakas täti. Luonnollisesti minä muistan olla yksinkertaisesti puettu. Isoa sinikankaista esiliinaani en milloinkaan riisu, paitsi kun menen kaupungille. Silloin minulla on yksinkertainen musta hameeni, musta korsihattu ja samanvärinen nuttu. Yksi neideistä kysyi jokseenkin ivallisesti, jos minä luulin, että musta kaunistaa minua. »Ei ole monta kuukautta siitä, kun kadotin isäni», huomautin. »Minä en luullut, että piiat pitäisivät niin kauan surupukua», oli hänen vastauksensa.

Muuan iltapäivä, joku aika sitten, oli hyvin ikävä minulle. Kaupungin lehdestä, johon sattumalta heitin silmäyksen, huomasin, että isän vanha ystävä, professori S. pitäisi esitelmän täällä. Se oli juuri siihen aikaan päivästä, kun minä olin vapaa, ja minä sain rouvalta luvan mennä ulos pariksi tunniksi, kulutin yhden kruunun sisäänpääsymaksuksi ja asetuin piilopaikkaan parvekkeen alle, mistä hyvin saatoin nähdä rakkaan, tutun muodon, tulematta itse huomatuksi. Kun professori alkoi puhua, tulvasi minuun kokonainen sarja muistoja, enkä minä voinut pidättää kyyneleitäni. Miten usein eikö hän ollut istunut kotona meillä ja jutellut ja puhunut, jotta aika lensi kuin siivin hänen hupaisten keskustelujensa aikana ja miten usein eikö hänen tyttärensä, rakas ystävättäreni, ollut meillä! Minä nautin hänen äänestään, hänen esitelmästään — kaikesta. Onneksi lopetti hän niin säntilleen, ettei minun tarvinnut tulla liian myöhään kattamaan illallispöytää. Mutta juuri kun olin aika vauhtia saanut esiliinan eteeni ja olin menossa sytyttämään tulta etehiseen, soi ovikello. Yliopettaja, joka juuri seisoi siellä, sulki itse oven, ja puoleksi kauhistuneena kuulin professorin sanovan: »eikö se ole yliopettaja N.» Anteeksi että kysyn jos saisin puhua neiti C:n — neiti Cornelia C:n kanssa. Hän on varmaan Teidän luonanne! Minä tuon hänelle terveisiä tyttäreltäni». Vavisten liikutuksesta menin ulos ja sain lämpimän vastaanoton rakkaalta professoriltamme. »Se oli oivallista, että löysin sinut — mutta minä lähden junalla kello 8,15. Sinä voit seurata minua asemalle, Cornelia, niin saan puhua kanssasi matkalla.» — Minä tahdoin vastustella, mutta professori ei ottanut sitä kuullakseen. »Pikku ystävättäreni Cornelia saa kait tulla kanssani rautatienasemalle, eikö totta, eihän ole esteitä siihen, herra yliopettaja?» — »Ei, siihen ei ole mitään esteitä, joutukaa vain, Cornelia», vastasi yliopettaja sävyisästi. — »Mutta illallispöytä — rouva ei ole itse kotona», sanoin minä vitkastellen. — »Nuorempi tyttärenihän ja minä olemme talossa, me suoriudumme kyllä, tulkaa vaan joutuin takaisin! Näiden yliopettajan sanojen jälkeen menin kiireesti professorin kanssa. Matkalla asemalle ja odottaessamme junaa, joka oli myöhästynyt, tulin minä hetkeksi aivan toiseen maailmaan. Minä sain tervehdyksiä vanhoilta ystäviltä, sain kuulla yhtä ja toista pääkaupungista — ja, mikä minusta oli miltei vielä ihmeellisempää, minä panin äkkiä merkille että itsekin puhuin, — keskustelin, olin vähällä sanoa. Täällähän en minä milloinkaan puhu kenenkään kanssa paitsi juuri, jos niin voin sanoa, palvelustehtävistä — se on yksinomaan työni ja mitä siihen kuuluu, josta voin puhua muutaman sanan rouvan kanssa. Vihdoin tuli juna. Tuskin ehdin sanoa lopulliset jäähyväiset professorille, vaan riensin kotiin niin nopeasti kuin mahdollista. Katkera kotiintulohetki! Kaikki oli sekaisin. Neiti Signe, tuo suloinen, hilpeä, nenäkäs olento, oli ollut hyvin onneton. Ei ollut hän saanut tulta etehiseen, oli saanut nokea vaalealle puserolleen, oli tullut särkeneeksi porsliinisen teekannun, ei ollut löytänyt voiastiata j. n. e. Yliopettaja käveli kärsimättömin askelin edestakaisin lattialla, mutta hän ei antanut minulle mitään nuhteita. Sitä suurisuisempi oli neiti Signe, hän oikein tiuski minulle ja käytti kovia sanoja, miten oli hullunkurista, kun piiat tahtoivat olla neitejä ja pitivät korkeita harrastuksia j. n. e. Minä en voinut enkä tahtonutkaan vastata tuolle viistoistavuotiaalle tyttölapselle; mutta sen päätöksen minä tein, etten milloinkaan nykyisessä asemassani tahdo olla missään tekemisissä entisten tuttavieni kanssa. Jos joku parhaista ystävistämme matkoillaan tulisi tänne, elköön hän hakeko minua, tervehtikö minua tai kysykö minua. Se tuottaisi vain selkkauksia ja saattaisi minut kiusalliseen asemaan. Vieläpä jos se olisi joku, jonka voisin vastaanottaa pienessä huoneessani, on huomattava, että aika, minkä häntä puhutellessani käytän, ei ole minun omaani. Ei, minä olen oleva niinkuin kuollut kaikille, jotka ennen tunsivat minut — vain yksi ja toinen kirje löytää minut täällä! Sinä et mahda luulla, että minä olen katkera, rakas täti. Minä en tahdo olla sitä. Tahdon koettaa löytää iloa ja tyytyväisyyttä toimessani, miten vaatimaton se onkin. Tidätkö mitä! Minulle on tehnyt hyvää kirjoittaessani tämän sydämen purkauksen, kuten sinä sanot. Luulen, että jatkan toisella kerralla. Elä ole rauhaton minun tähteni.

Cornelia.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Lehden toimituksen huomautukset:

[1*] Katso Työläisnaisen viime joulunumeroa.

[2*] Koska meilläkin Suomessa on ehdotettu että sivistyneet naiset antautuisivat palvelusalalle, huvittanee lukijoita erään sivistyneen naisen kuvaus palvelijattarena olostaan Norjassa, lainattu norjalaisesta »Husmodern» lehdestä.